tiistai 31. tammikuuta 2017

Rallihuumaa

Viime viikonloppuna täällä Rovaniemellä elettiin jälleen rallihuumaa kun Arctic Lapland Rally, eli tuttavallisemmin Tunturiralli, starttasi käyntiin perjantaina. Tapahtumaa ei voinut olla huomaamatta, sillä ralliautot valtasivat liikenteen jo torstaina, aivan niin kuin joka vuosi aikaisemminkin. Tänä vuonna Tunturiralli pidettiin jo 52. kerran, ja se onkin suosittu tapahtuma rallin ystävien keskuudessa. Myös me päästiin tällä kertaa paikalle. En tosin voi kovin suureksi rallien ystäväksi itseäni kutsua (en nimittäin ymmärrä autoista tuon taivaallista :D), eikä tuu kyllä muutenkaan seurattua ralleja juuri ollenkaan. Ollaan oltu silti mukana rallihommissa monena vuonna, joko siellä katsojan roolissa tai sitten talkootöissä erikoiskokeilla. Ai miksikö? No siksi että onhan se silti mukavaa ja erilaista touhua näin arjen keskellä. Kiva tapahtuma! Suosittelen kaikille, olit sitten rallin ystävä tai et. ;)

arctic lapland rally tunturiralli

Tunturiralli alkoi siis jo perjantaina, mutta me päästiin seuraamaan sitä vasta lauantaina. Päätettiin suunnata Mäntyvaaraan, jotta päästäisiin välillä lämmittelemään sisätiloihin. Se kun ei muualla taida olla mahdollista. Kauhean kylmä ei ollut, mutta vauvan kanssa on vaan parempi ottaa varman päälle. Vaihdettiin samalla tälle reissulle vaunuille istuinosa. Meän pikkunen ei nimittäin enää viihdy vaunuissa, koska eihän sieltä näe mitään. Ollaan jo siinä vaiheessa, että pungerretaan koko ajan ylöspäin (no huh, mikä vauva se semmoinen on! Iso tyttö jo! :)) Pistettiin siis vaunukoppa varastoon ja istuinosa, jonka selkänojaa voi säätää, kiinni runkoon. Onneksi vaihettiin, sillä sieltä oli mukava katella hereillä ollessa mitä ympärillä tapahtuu. Ensimmäinen auto starttasi matkaan kahdentoista jälkeen. Myöhästyttiin harmillisesti siitä, vaikka kuinka yritettiin ehtiä paikalle ajoissa. Olisimme halunneet nähdä kun kärkiautot lähtevät matkaan. No ei se mitään, olihan nuita autoja lähdössä muitakin.

tunturiralli

tunturiralli

tunturiralli

tunturiralli vauva

tunturiralli

Illalla suunnattiin vielä Lordin aukiolle katsomaan maaliin tuloa. Ei ehitty näkemään (nii-i tälläkään kertaa) kärkimiesten palkintojenjakoa, ku taas myöhästyttiin. On se kumma, vaikka kuinka yrittää ajoissa lähteä niin eihän se onnistu. Tällä kertaa syynä taisi olla vain se että äiti otti liian pitkät päikkärit.. (pienten lasten vanhemmat varmaan ymmärtää! :D) No joka tapauksessa voiton näissä kisoissa vei tällä kertaa Teemu Asunmaa kartturinaan Jonne Halttunen. Porukkaa näytti paikalla olevan mukavasti. Positiivista oli huomata että ulkomaalaisia oli liikkeellä niinki paljon, varsinkin kiinalaisia (sitähän muutes juhlittiin kiinalaisten uuttavuotta samalla!). Liekö olivat sitten ihan vaan muita turisteja ihmettelemässä mitä kummaa tapahtuu, vai ihan varta vasten niitä, jotka ralleja olivat tulleet seuraamaan. Tiiä häntä, hienoa kuitenkin että rallit vetää porukkaa.

tunturiralli

tunturiralli

tunturiralli

tunturiralli

tunturiralli

tunturiralli rovaniemi aukio

tunturiralli

Sellainen oli meän viikonloppu. Mitäs teille kuuluu? :)


torstai 26. tammikuuta 2017

Iltaretkellä Olkkajärvellä

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku ilta pakkaan kameran mukaan reppuun ja lähden kuvaamaan tähtitaivasta. Ainakin yritän. Ihan vain nähdäkseni mitä siitä tulee, vai tuleeko mitään. Viime viikolla sattui ilmojen puolesta sopivan selkeä sää, joten miehen tullessa töistä kotiin, päätettiin lähteä koko perheen voimin kuvausretkelle. Lähdettiin vauvan päikkäriaikaan, jotta äidillä olisi mahdollisimman helppoa keskittyä vain kuvaamiseen. Sää suosi meitä siinäkin mielessä että ei ollut liian kylmä. Kuvaaminen kovassa pakkasessa kun ei ole mitään mielekästä puuhaa. Oltiin jo aikaisemmin päätetty suunnata Olkkajärvelle, sillä se on mukavan lähellä, mutta silti tarpeeksi kaukana kaupungin valoista. Keskustasta sinne ajelee alle puolessa tunnissa. Paikka on aivan tien reunassa, joten kävelyyn ei mene liikaa aikaa ja vauvan voi laittaa päikkäreille vaunuihin. Tämä sopi meidän tilanteeseen paremmin kuin hyvin.

iltaretki yökuvaus

Mielestäni Olkkajärvi on kiva retkikohde illallakin (myös päivällä!), varsinkin jos tähtiä haluaa kuvata eikä ole aikaa vaellella pitkin mettiä. Järven rannalla on myös laavu, jossa voi tulistella ja syödä eväitä. Itehän en malttanut pysähtyä sen vertaa, että olisin rauhassa nauttinut kuumasta mehusta ja eväistä, koska kaikki aika oli käytettävä hyödyksi. Onneksi kuitenkin mieheni paistoi kuvaajallekin muutaman nakin pahimpaan nälkään. Lopussa sentäs maltoin sen verran istahtaa nuotion äärelle, että sain kädet lämpimiksi. Niin joo, mahdoin muuten olla tosi hyvää seuraa, näin jälkikäteen ajateltuna. :D Pikkuisestakaan ei iloa miehelleni ollut, hän kun vaan veteli tyytyväisenä unia koko retken ajan. No sainpahan ainakin kuvia. Sehän se oli tarkoituskin.

iltaretki

iltaretki nuotio

iltaretki

tähtitaivas yökuvaus

Kuvaamaan lähdin sillä luulolla, että ekaksi tulee kamerassa näkymään pelkkää mustaa. Mutta hei, väärässä olin, ihan tähtiä siellä kuvassa näkyi. Jeii! Tavoite täyttyi kerta heitolla! :D Ei se ollutkaan niin vaikeata kun aluksi luulin. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun pääsin kuvaamaan ihan ajan kanssa. Yritin kuvata tässä jokin aika sitten myös, mutta silloin oli vähän ajanpuute ongelmia (tää vie hulluna aikaa!) enkä muutenkaan ollut ihan perillä kaikista asetuksista, joten luovutin sen homman liian pian. Mutta nyt tokalla kerralla onnistuin mielestäni hyvin. Harjoitusta vaan vielä lisää niin hyvä tulee. Seuraavalla kerralla (joka tulee toivottavasti pian!) suuntaankin sitten johonkin vaaran päälle!

tähtitaivas yökuvaus

tähtitaivas yökuvaus

tähtitaivas yökuvaus

Jos siellä ruudun takana on joku jota tähtikuvaus kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Jännä oli huomata kuinka erilaiselta kuva näyttää kameran kautta katsottuna. Koskaan ei tiennyt täysin millainen kuvasta tulee. Kuvausvinkkejä en vielä itse osaa antaa, mutta netin syövereistä niitä löytyy vaikka millä mitalla. Esimerkiksi Rimman ja Lauran blogissa on hyviä vinkkejä yökuvaukseen.

tähtitaivas yökuvaus

tähtitaivas yökuvaus

Onko siellä muita tähti- tai yökuvauksen harrastajia? Itse ainakin innostuin. Koukuttavaa puuhaa. Täytyykin alkaa taas tutkimaan säätiedotuksia, että pääsisi taas kohta kuvaamaan. :)


tiistai 17. tammikuuta 2017

Hiljaisuutta metsästämässä

Nauran auringolle -blogissa on menossa valokuvausharrastajille (ja toki muillekin kiinnostuneille!) suunnattu Mustaa ja Valkoista -haaste, johon innostuin lähtemään mukaan. Välillä sitä haluaisi kuvailla ihan muuten vaan, mutta ei oikein keksi kuvattavaa. Onko tuttua? Ainakin minulle. Siksi tähän haasteeseen halusinkin osallistua. Haasteessa annetaan aihe valmiiksi ja se aihe vaihtuu kahden viikon välein. Miten helppoa! Tällainen haaste on mahtava myös siinä mielessä, että valokuvaustaidot kehittyvät (ainakin toivon niin!), koska täytyy miettiä, miten saa kuvilla välitettyä sen oikean tunnelman, mitä aina milloinkin haetaan. Nimensä mukaisesti kuvat pitää olla mustavalkoisia.

Nyt kun olen ostanut uuden kameran, niin mikä olisikaan mukavampaa, kuin opetella samalla sen käyttöä näin haasteen muodossa. Vielä on paljon opittavaa, mutta pikkuhiljaa käy kamerakin koko ajan tutummaksi. Täytyy vain jaksaa ottaa niitä kuvia. Eihän sitä muuten opi. Oon tässä muutes uuden kameran hankittuani innostunut kuvailemaan tähtitaivasta. Toiveena olisi saada joskus myös onnistuneita revontulikuvia, mutta nyt eka keskityn vain tähtiin. Oon jo saanu kuvat jollain lailla onnistumaan, joten eiköhän jossain vaiheessa niitä tule näkymään täällä bloginkin puolella. Mutta se siitä, nyt itse haasteeseen..

hiljaisuus metsä mustavalko

hiljaisuus puu mustavalko

Haasteen aiheena on tällä kertaa Hiljaisuus. Ei tarvinnut kauan miettiä mistä sitä hiljaisuutta lähtisi hakemaan. Täällä Lapissa kerta asustellaan. Aivan, luonnostahan sitä. Meidän elämään on nyt suurena osana kuulunut melkeinpä jokapäiväiset vaunulenkit. Vauva tykkää nukkua vaunuissa ja äitikin saa raitista ilmaa. Vaunulenkeillä saa myös olla hetken rauhassa omien ajatusten kanssa. Nauttia vaan hetkestä ja hiljaisuudesta. Näin pienen lapsen äitinä sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla. Ja aina ei tarvi lähteä merta eemmäs kalaan vaan useasti me suunnataan ihan vaan lähimetsään..

hiljaisuus metsä mustavalko

hiljaisuus metsä mustavalko

hiljaisuus metsä mustavalko

hiljaisuus metsä mustavalko

Mielestäni talvisessa metsässä otetut kuvat sopivat hyvin mustavalkokuviksi. Vai mitä ootta mieltä? (Taitaa johtua muutes myös siitä, että niitä värejä ei ole muutenkaan valkoista ja mustaa enempää.. :D) No kuites, minusta näistä tuli ihan kivoja.. Haasteet on muutenkin aina mukavia! Niin kuin tämäkin! Kannattaa osallistua muittenkin  jos vain kiinnostaa.

                                 


torstai 12. tammikuuta 2017

Uusi matkakumppani

Olen monesti reissussa ollessani kironnut tämän minun Canonin kanssa. Se on iso ja painava. Oikeastaan se paino ei ole niinkään ongelma, vaan enemmänkin se koko. Sitä ei jaksaisi millään kuljettaa mukana. Ja nyt häätyy tunnustaa sen verran, että useasti se kantaminen sielä reissun päällä jää mieheni kontolle (naisella kun on se käsilaukku ja miljoona tavaraa jne.. ;)) Tästä syystä, omani ja mieheni olkapäitä ajatellen, olenkin monta kertaa päättänyt, että seuraavaksi kerraksi hankin pienemmän kameran. Sellaisen joka mahtuisi sinne käsilaukkuun..

ranta ylläsjärvi

ranta ylläsjärvi

vauva leikki

Tämä "isokokoinen" kamera on nimeltään Canon EOS 1100D (lisäksi mulla on käytössä EF-S 18-55 mm f/3,5-5,6 IS -kittiobjektiivi) Canonin yksi perusmalleista, joka on palvellut minua jo monta vuotta moitteetta. No okei, ei se todellakaan ole iso eikä painava, varsinkaan jos vertaa muihin Canonin järkkäreihin. Mutta minun tarpeisiini se alkaa jo olemaan! Varsinkin nyt, kun mukana reissuissa kulkevat meän kamojen lisäksi vauvan tavarat. Ei paljoa kiinnosta kantaa näiden lisäksi mukana kameralaukkua. Ja onhan se nyt ominaisuuksiltaan kaukana muista. Yleiskamerana ja aloittelijoille hyvä kamera, ei siinä, mutta itse vaadin kameralta jo enemmän.

piha talvi

vauva tossut

Eka olin vahvasti sitä mieltä, että seuraava kamera tulee olemaan Canonin joku järkkäreistä, koska mulla on kuitenkin olemassa tuo 18-55 mm objektiivi. En olisi halunnut että se menee hukkaan. Lisäksi olin jo niin tottunut Canoniin merkkinä etten siinäkään mielessä olisi halunnut merkkiä vaihtaa. Olen ollut siihen tyytyväinen kaikin puolin. Vaihtoehdot kävivät kuitenkin vähiin, sillä pienuus oli se ratkaisevin tekijä. Sen takia pois sulkeutuivat  mm. Canon EOS 80D ja 6D, puhumattakaan EOS 7D Mark II:sta (joka ois muuten ihan unelma! Mut ei, ei kannata. En jaksa sitä kuitenkaan missään kuljettaa..) Muita tärkeitä tekijöitä olivat hyvät ominaisuudet ja objektiivin vaihdettavuus. Ainoa järkkäri mitä mietin oli Canonin 100D. Se on pieni ja kätevä. Tosi edullinenkin vielä. Ominaisuuksiltaan se ei kuitenkaan vakuuttanut tarpeeksi. Sitten tajusin, että onhan niitä ns. "minijärkkäreitä", joissa on järjestelmäkameran ominaisuudet (ainakin melkein!) pienoiskoossa. Canonilla se olisi ollut EOS M -sarja. Aikani kuitenkin pähkäiltyäni vaihtoehtoja, ja sitä mitä kameraltani haluan, yllättäen tilaukseen lähti Olympuksen OM-D -sarjan E-M5 Mark II hopean värisenä. (Aivan mahtista, että tämän sai myös muulla värillä kuin kokomustana!)

olympus kamera

kamerat olympus canon


Miksi E-M5 Mark II?

Ihastuin heti kerralla sen ominaisuuksiin. Kuten kuvanvakaajaan. Sille iso peukku! Tämän kameran nähtyäni ei haitannut enää yhtään vaikka siihen ei oma 18-55 mm objektiivi käykään. Varmasti myös Canonilla ja muilla merkeilläkin olisi ollut hyviä vaihtoehtoja, mutta jokin tuossa vaan kolahti. 

Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Olympuksen E-M10 Mark II ja punnitsinkin tarkkaan näiden kahden väliltä. M10 olisi ollut vähän pienempi ja halvempi. Muuten suuria eroja näitten välillä ei mielestäni ole. Ei ainakaan semmoisia mitä itse pidän tärkeinä. Löysin E-M5 Mark II -kamerasta kuitenkin niin hyvän pakettihinnan, että en voinut olla tilaamatta sitä. Kameran lisäksi siihen hintaan kuului M.ZUIKO DIGITAL 25 mm f/1,8, joka on todella valovoimainen objektiivi ja käsittääkseni erittäin hyvä sellainen. Tämän postauksen kuvat on muuten otettu (tietenki kamerakuvia lukuun ottamatta) uudella Olympuksella ja hyvältä näyttää heti näin alkuun. En malta oottaa että pääsen kuvailemaan enemmänkin.

olympus kamera

olympus kamera


Ja sen lisäksi, että E-M5 Mark II:ssa on kuvanvakaaja, se on myös roiskeveden, pölyn- ja pakkasenkestävä. Siinä on WiFi, kokonaan kääntyvä kosketusnäyttö, tarkennuspisteitä 81 (vertailun vuoksi 1100D:ssä niitä on yhdeksän) ja sitte on ne miljoona muuta ominaisuutta, joista en tajunnu tuon taivaallista. Hmm..hyvä lähtökohta.. josta tulikin sitten mieleen, että miten ihmeessä mie ikinä opin tuota vehettä käyttämään! :D No eiköhän sitä pikkuhiljaa..



Mites, onkos sielä ruudun toisella puolella kyseisen kameran ja/tai objektiivin omistajia? Olisi kiva kuulla kokemuksia. :)


torstai 5. tammikuuta 2017

Pakkaspäivä

lenkillä (7)

lenkillä (8)

lenkillä (6)

Pakkasterkut täältä Lapista! Mitäs teidän päivään kuuluu? Täälä pakkanen paukkuu nurkissa edelleen. Mittari näyttää lähemmäs kolmeakymmentä. Ei sole poka kylmä eikä mikhän! Vuonna 1999 tammikuussa sai luvan kanssa valittaa kylmyydestä. Silloin nimittäin oli kylmä! Niin kylmä, että sen varmaan muistaa jokainen Lapissa asuva. Vai muistaako? Silloin mitattiin Suomen pakkasennätys Kittilän Pokassa ja se oli -51,5! Ite muistan ainakin sen, että meidän kotona mittari lakkasi toimimasta kun asteikot ei enää riittäneet. Sitä mittaria ei oltu vissiin suunniteltu sellasiin pakkasiin.. :D Ties mitä lukemia se ois näyttäny. No kuiten, silloin ei ulkona jostain kumman syystä kauaa viihtyny. Mutta ai että, sitten kun pakkanen laski alle kolmenkympin niin se oli lämmin! 

No se siitä muistelusta.. On tuo -30 astettakin mielestäni jo ihan riittävän kylmä..

lenkillä (4)

lenkillä (3)

lenkillä (5)

Vaikka nyt pari päivää on ollu "vain" sen -30 astetta, meni eilinen silti ihan sisätiloissa. Tänään oli kuitenkin pakko uskaltautua ulos kävelylle. Alkoi jo seinät kaatumaan päälle sen verran pahasti ettei pakkanen paljoa haitannut. Ja häätyy sanoa että oli raikasta, ja kipakkaa! Mutta hyvin tarkeni. Kunnolla vaan vaatetta niskaan niin hyvä tulee. Kamera piti tietysti ottaa mukaan, vaikka välillä mietityttikin onko se nyt aivan järkevää. Onneksi otin. Sattui kohalle nimittäin aivan mahtava auringonlasku ettei tosikaan. Tällä kertaa pääsin kävelylle ihan itekseen, sillä vauva jäi isänsä kanssa sisälle touhuilemaan. Parempi niin. Lauhemmalla kelillä sitten taas. Ja oli ihan huippua päästä metsään kerrankin yksinään tarpomaan. Vaunuilla kun ei niin vain pikkupoluille pääsekään.

lenkillä (9)

lenkillä (10)

lenkillä (11)

lenkillä (13)


Mukavaa viikon jatkoa! :) Eiköhän nämä pakkasetkin tästä pikkuhiljaa hellitä..


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Welcome 2017!

Se olisi joulu nyt takanapäin. Kinkut on syöty ja maha on niin täynnä suklaata ettei tosikaan. Samalla voi julistaa blogiloman päättyneeksi. Eihän sitä ois ees malttanut olla yhtään kauemmin erossa tästä hommasta. Niin koukuttavaa! Eilen sipsejä mässäillessä päätin, että nyt tämä tolkuton suklaiden ja muiden epäterveellisten herkkujen syöminen saa luvan hetkeksi loppua. Uusi Vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä terveellisellä ruokavaliolla. Taas enemmän salaattia ja vähemmän herkkuja. Sopii mulle enemmän kuin hyvin! No okei, tänään syötiin keitettyjä nakkeja lounaaksi, kun eilen jäi välistä, mutta silti söin enemmän salaattia kuin niitä nakkeja. Eikös se ole aika hyvin kuitenki? :D

Samoten vuosi 2016 on nyt taputeltu ja uusi vuosi edessä. Blogeissa näkyy aina ennen ja jälkeen joulun paljon yhteenvetoja menneestä vuodesta. Vaikka itse olen vasta aloittanut bloggaamisen, niin eihän se estä sitä, että itsekin voisin sellaisen tehdä? Samalla voisin raottaa teille lukijoille hieman omaa elämää ja sitä, mitä vuosi piti matkojen osalta sisällään. 

juhannus iso-vietonen
Juhannus 2016 Iso-Vietosella

Vuosi 2016 alkoi iloisissa merkeissä. Oltiin pari päivää sitten saatu varmuus siitä, että kyllä siellä minun masussa jotain elämää on. <3 Epäiltiin sitä jo jonkin aikaa, sillä jouluna ei maistunut oikein ruoka ja olo oli muutenkin hyvin väsynyt ja voimaton. Myös jääkaapin aukaisu tuotti aivan hirveän kakomisreaktion (huh sitä en unoha varmaan ikinä, niin hirveä se jääkaapin haju oli!) Mulla kesti pahoinvoinnit aika pitkään, joten alkutalvi menikin aikamoisessa sumussa. Siihen kun lisäsi vielä työt päälle! Joo, ei tarvinnut kauan miettiä mitä sitä työpäivän jälkeen tekisi tai minne menisi. Kyllä tämä aika meni suurimmaksi osaksi sohvalla maaten.

Myös kuvaaminen jäi varsinkin alkuvuonna ihan minimiin, kun ei oikein ollut kiinnostusta tai voimia kantaa suurta järkkäriä mukana. Ne kuvat, mitä ylipäänsä jaksoi ottaa, ovat suurimmaksi osaksi puhelimella räpsittyjä ja laatu onki sen mukainen. Mutta nyt taas on enemmän jaksanut keskittyä valokuvaamiseen ja into siihen on suurempi kuin koskaan. Uusi kuvauskalustokin odottaa minua siellä jossain. Vielä pitäisi vaan saada tilattua. Siihen, minkälainen se tulee olemaan, palaan myöhemmin.

salla patikointi
Salla lokakuussa


Helmikuussa päästiin kuitenkin käymään hieman ulkomailla. Olo oli onneksi jo vähän parempi, vaikka vieläkin pahoinvointia oli jonkin verran. Mieheni sisko asuu miehensä kanssa Englannissa Readingissä (niille jotka eivät paikkaa tiedä, Reading sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Lontoosta länteen päin), joten sinne tuli suunnattua muutamaksi päiväksi arkea pakoon. Uudelleen sinne päästiin toukokuussa. Tällä kertaa kymmeneksi päiväksi, joten silloin päästiin näkemään vähän muitakin paikkoja kuin Readingiä ja Lontoota. Pahoinvointikin alkoi olla jo takanapäin.

arundel linna englanti
Arundel, sympaattinen pikku kylä keskellä Englannin maaseutua


arundel englanti
Samonen kylä ylhäältä linnasta kuvattuna

lontoo piccadilly circus
Piccadilly Circus Lontoossa

lontoo tower bridge
Tower Bridge, Lontoossa sekin

windsor englanti
Windsorin kaupunkia

oxford englanti
Yliopistokaupunki Oxford

Muuten kesä menikin ison mahan kanssa tallustellessa ihan vaan kotosalla. Taisi olla ensimmäinen kesä ettei käyty missään kauempana. Välillä ihan hyvä näinkin! Elokuussa sitten pitkä odotus päättyi ja saatiin meän pikku prinsessa ekaa kertaa syliin. Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, että se oli se meidän vuoden 2016 kohokohta! :) 

Pitkin vuotta tehtiin kuitenkin paljon mökkireissuja ja retkiä Lappiin sekä ystävien kanssa että ihan vaan kahestaan, ja myöhemmin tietenkin myös pikkuisen kanssa. Ja kävinhän mie Helsingissäkin ystäväni kanssa kesäkuussa minilomalla. Onhan siinä. Ei sitä muuta raskaana ollessa olisi jaksanutkaan. Kiitos muuten niille ystäville, joitten kanssa ollaan saatu näitä reissuja tehä ja yhteisiä hetkiä viettää. Ilman teitä elämä olisi paljon paljon tylsempää! :)

Mutta nyt toivotetaan vuosi 2017 tervetulleeksi. Toivottavasti se on yhtä onnellinen kuin edeltäjänsäkin!